Jussi Turhala: Muuttuuko ihminen diginä?

 

Hyvää huomenta, miten viikonloppu meni?

Tai kyllähän me tiedämme… Tiedämme missä surffailit, mitä lomamatkoja etsit, mitä söit…
Saanemme kutsua sinua etunimeltä, koska läheisiähän tässä ollaan. … Me ymmärrämme sinua, me olemme läsnä ja vierelläsi.

Joten, kuulehan ystävä… ..nyt meillä on todella tärkeää asiaa ..vain sinulle tarkoitettua… syvälliseen tuntemukseemme perustuvaa…ymmärryksestä kumpuavaa…

Saammeko siis tulla vieläkin lähemmäs…aivan ihollesi ja kuiskata hellästi korvaasi: Jauheliha!!!!
Digitaalisuus on tullut ja se muuttaa kaiken.

Tein milleniaaleille pienen (n=3) kyselyn aiheesta ”Muuttaako digitaalisuus ihmisen perusluonnetta?” Sain vastauksen että muuttaa.

Tivasin perusteluja. Sainkin: ”Se antaa vallan kuluttajalle. Se nopeuttaa. Se antaa lisää mahdollisuuksia. Se helpottaa.”

Ihan hyviä, mutta eivät riitä. Käyttäytymismallien muuttuminen ei välttämättä tarkoita ihmisen muuttumista. Maslow’n tarvehierarkiaportaat eivät käänny kulkemaan digitaalisesti ja eri suuntaan millään päätelaitteella. Ihan samaa turvaa, itsen toteuttamista ja ryhmään kuulumista me edelleen haemme olimmepa portaissa millä kohtaa ja mihin suuntaan tahansa menossa.

Internetistä ei sitten tullutkaan maailmankylää, jossa opimme ymmärtämään toinen toisiamme ja suvaitsevaisuus kukoistaa. Kävi tasan päinvastoin: piirit pienenivät ja individualismi koki ennenäkemättömän renessanssin.

Mainonnan parissa toimiville tavoitettavuus, dataohjautuvuus ja analytiikka avaavat tietysti Pandoran lippaan.

Ei enää neljän promillen höpinöitä luovuudesta, jota ei voi millään mitata. Ei enää koskaan Vuoden Huippujen takapöytään odottelemaan kunniakirjaa jota koskaan ei tullutkaan. Ei enää tuntilaskutettavaa lässytystä emootiosta, tarinoinnista ja brändistä.

Vaan täsmäohjattua viestintää kuluttajalle juuri siinä tilanteessa jossa hän sitä tarvitseekin. (Parhaana esimerkkinä Facebookissa silmille heti Rooman-matkan jälkeen tuppaavat nerokkaasti kohdennetut matkamainokset. Lähde Roomaan!).

Puhdasta matematiikkaa, ja mieluiten sitä parempaa, kaksisataa grammaa kiitos.

Raavasta ratiota ja myllyssä pilkottua vähärasvaista faktaa.

Vaan tässä myllyssä ihmisen irrationaali puoli jää kuitenkin jauhamatta. Ei kai muuten ole selitettävissä, että puoli miljoonaa meistä katsoo joka viikko Jethroa ja toinen puoli huutokauppakeisaria.

Se mikä ei ole selitettävissä, ei ole myöskään mallinnettavissa, korkeintaan miedosti ohjailtavissa. Voisiko ehkä olla niin, että me yhä kaipaamme markkinointiviestinnältäkin yllättävyyttä,
oivaltavuutta, haastamista, kosketusta, yhteisöllisyyttä, rakkautta, viekoittelua, johdatusta, huumoria, pitämistä ja kuolaarvoa 24/7 siellä missä liikummekin,päätelaiteriippumattomasti.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että ehkä me mainosmiehet käytimme luovuuden lahjaa 90-luvun hulluina vuosina joskus väärinkin. Jos ulkomainos sai hopeahuipun, mutta huomioarvo on 1, jotain oli taatusti pielessä. Eikä se piparin kuva lehtimainoksessa nyt niin hyvä idea välttämättä ollut.

Silloin juoksivat proikkarit kun luovat käskivät, nyt juoksevat luovat ja proikkarit käskevät. Molemmat juoksutyylit aika huonoja tulosmielessä.

Kenties pikkuhiljaa olemme kuitenkin palaamassa tolkun aikaan, ihminenhän ei pelkästä digistä elä.

Käynee niin kuin silloin kun kirja keksittiin: ensin oli kannet ja sitten joku huomasi että tännehän voi laittaa sisällekin jotain. Ja sitten ryhdyttiin kiivaasti rustaamaan sisältöjä. Tulivat
Raamatut ja muut.

Niitä aikoja odotellessa, paremman jauhelihan puolesta.

 

 

Jussi Turhala on pitkän linjan copy, joka on kiertänyt useimmat maamme menestyksekkäimmät mainostoimistot. Jotkut jopa pariin kertaan.

 

MAINOSTAJA -lehti

Uutiskirjeen tilaajana saat markkinoinnin ja viestinnän uutiset sekä uusimman MRKTNG-lehden ensimmäisten joukossa. Saat myös viikottain koulutuksistamme kerättyjä vinkkejä käyttöösi sekä tietoa järjestämistämme koulutuksista.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

19 − 13 =