Mullistuksen mainingit heiluttavat jälleen organisaatioita. Venäjän kauhistuttava, mieletön hyökkäyssota ja siitä juontuvat geopoliittiset tapahtumaketjut ravistelevat jollain tavalla lähes jokaista työpaikkaa.
Osassa mainingit näkyvät järkyttyneinä ja jopa lamaantuneina työntekijöinä, osassa koko liiketoimintaa järisyttävinä muutoksina. Jotkut yritykset keskeyttävät suuria operaatioitaan tai vetävät pois kokonaisia toimintojaan. Silti ja yhtä kaikki, johdon on näytettävä suunta ja varmistettava toiminnan jatkuminen, vaikka henkilöstön tunteet olisivat kuinka pinnassa.
Johtaminen ja strategisesta suunnasta muistuttaminen näyttäytyy työntekijöille helposti kylmältä ja epäsensitiiviseltä. Toimintakykyisenä pysyminen on kuitenkin yrityksen paras – tai suoraan sanottuna ehdoton – tapa varmistaa työntekijöidensä hyvinvointi. Sillä ilman toimintaedellytyksiä ei yhdelläkään organisaatiolla ole myöskään kohta tarjota työpaikkoja.
Samalla yli ymmärryksen menevä sota nostaa työntekijän omat arvot pintaan, ja niitä peilataan työnantajan arvoihin. Ovatko arvot samat kuin minun ja voinko sitoutua niihin? Sillä, mitä työnantaja tekee ja kertoo, on tällaisessa poikkeustilanteessa vielä normaaliakin suurempi merkitys työntekijöille. Kaikki haluavat tietää mitä tapahtuu – tiedon tarve on valtava, samoin tarve tulkita sitä. Ja jos tietoa ei ole, se tyhjiö täyttyy kyllä jollain. Siksi johdon jokainen elekin, tai eleettömyys, on viesti.
Erillistä sisäistä ja ulkoista viestintää ei enää ole
Me viestijät sanomme usein, ettei erillistä sisäistä ja ulkoista viestintää oikeastaan ole. Se onkin totta, sillä mikä on ulkoista, on myös sisäistä, ja toisin päin. Jokainen organisaation ulospäin näkyvä teko heijastuu takaisin koko työyhteisöön ja tekoja arvioidaan sekä organisaation että omia arvoja vasten.
Johto kohtaa usein ristiriidan, kun työyhteisön tunteille on annettava tilaa, mutta ne eivät saa alkaa ohjata organisaatiota. Johtaminen on ytimeltään viestintää ja – kuuntelua. Vaikka katseen onkin oltava tiukasti liiketoiminnassa, pitää se nostaa myös omaan henkilöstöön. Ajankohtaisen tiedon lisäksi he tarvitsevat myötäelämistä ja sitä, että heidät nähdään ja kuullaan.
Tämä onkin se hetki, kun työyhteisöviestintä kannattaa ottaa kunnon syleilyyn: niin taataan yhteinen, koko organisaation selviämiseen ja tulevaisuuteen tähtäävä strateginen suunta. Työyhteisöviestinnän prosessit, areenat eli kaksisuuntaiset kanavat sekä vastuut tulee olla viimeistään nyt toimintavalmiudessa.
Työyhteisöviestintä on kuin organisaatioiden Clark Kent – arjessa tarpeellinen mutta huomaamaton – ja supersankari silloin kun alkaa tapahtua. Teräsmies ei kuitenkaan riisu trikoitaan tai poistu paikalta kun poikkeustila muuttuu ennemmin tai myöhemmin arjeksi.
Sekin on hyvä ymmärtää ja valmistella, sillä nykyhetken mullistukset eivät ole hetkessä ohi vaan näkyvät vielä pitkään.
Anni Ruotsalainen
Viestintäkonsultti, Brunnen Communications
Uutiskirjeen tilaajana saat markkinoinnin ja viestinnän uutiset sekä uusimman MRKTNG-lehden ensimmäisten joukossa. Saat myös viikottain koulutuksistamme kerättyjä vinkkejä käyttöösi sekä tietoa järjestämistämme koulutuksista.