Jos sinun pitäisi kuvailla työtäsi yhdellä sanalla, mutta et saisi käyttää vakiintuneita ammattinimikkeitä tai titteleitä, mitä sanaa käyttäisit?
On tyypillistä puhua itsestään työn kautta. Esitellessämme itseämme kerromme yleensä ensimmäisenä ammattinimikkeemme. Olisi outoa olla mainitsematta työtämme, sillä se on kuitenkin suuri osa arkeamme ja olemme käyneet läpi pitkän koulutuspolun valmistuaksemme johonkin ammattiin. Elämässä on silti muutakin kuin työ.
Jos identiteettimme tulee työstämme, meidän voi käydä huonosti. Kun maailma muuttuu ja työpaikat vaihtuvat uusiin, meidän pitäisi kyetä näkemään itsemmekin uudella tavalla. Ei kannata rakentaa jonkin sellaisen varaan, mikä saattaa tulevaisuudessa kadota tai muuttua perustavanlaatuisesti.
Perinteisissä työnimikkeissä ei ole mitään vikaa, mutta ne eivät aina kerro, mihin ongelmaan työ vastaa. Jos kerron olevani insinööri, assistentti, sihteeri tai data-analyytikko, titteli ei vielä suoraan kerro, miten maailma paranee työpanoksellani. Perinteiset tittelit eivät ota inhimillisyyttä huomioon riittävästi.
Tulevaisuudessa meidän on unohdettava hetkeksi tittelit ja käännettävä katse osaamiseen. Koulutus ei meitä suojele, vaan taitomme. Ehdotan, että teemme taidosta uuden tittelin, siis taitotittelin. Tämän ajatuksen ympärille olen kirjoittanut toisen kirjani Tulevaisuuden identiteetit.
Jos kerron olevani esimerkiksi kiteyttäjä, pelkkä sana synnyttää oletuksen siitä, miksi tuollaista henkilöä tarvitaan. Monet asiakokonaisuudet ovat monimutkaisia ja laajoja, joten kiteyttäjää tarvitaan tiivistämään oleellinen. Jos kerron olevani sovittelija, syntyy oletus, jonka mukaan ihmiset tarvitsevat riitojen ja erimielisyyksien vuoksi kolmansia osapuolia. Jos kerron olevani helpottaja, on ilmiselvää, että jotkut asiat tuottavat vaikeuksia ja jopa tuskaa. Ongelma, jota tällainen henkilö ratkaisee, olitpa kiteyttäjä, sovittelija tai helpottaja, tulee sanoitetuksi kuin itsestään.
Opettajat, valmentajat ja konsultit voivat ajatella olevansa kiteyttäjiä. Lakimiehet, poliisit tai vartijat voivat ajatella olevansa sovittelijoita. Lääkärit, terapeutit tai palomiehet voivat ajatella olevansa helpottajia. Kun taito nostetaan keskiöön, inhimillisyys nousee esiin.
Tarkoitus ei ole keksiä vain uusia synonyymejä vanhoille ammateille, vaan auttaa kutakin sanoittamaan omat vahvuutensa ja tuoda poikkitieteellisyys ja -taiteellisuus tapaamme puhua itsestämme. Taitotittelin voisi kirjoittaa esimerkiksi käyntikortin toiselle puolelle. Toimintaa kuvaava sana saattaisi kertoa henkilöstä jotain uutta ja kiinnostavaa, rikkoa jään tutustumistilanteissa ja jäädä kenties myös paremmin mieleen kuin perinteinen titteli.
Sinä, markkinoija tai viestijä, kuka todellisuudessa olet? Kenties aistittaja, ajatusvärittäjä, tulistaja, värisyttäjä, virittäjä, säkenöittäjä tai virvoittaja? Jos olisit herättelijä, laajennuttaja, piristäjä, kipinöittäjä, ilahduttaja, raikastaja tai kypsyttäjä, minkälaista työtä voisit tehdä? Mikä on taitotittelisi?
Perttu Pölönen on futuristi ja kirjailija, jolla on säveltäjän koulutus. Hänen taitotittelinsä on jotain värittäjän, kirkastajan ja maustajan väliltä.
Uutiskirjeen tilaajana saat markkinoinnin ja viestinnän uutiset sekä uusimman MRKTNG-lehden ensimmäisten joukossa. Saat myös viikottain koulutuksistamme kerättyjä vinkkejä käyttöösi sekä tietoa järjestämistämme koulutuksista.